Ajankohtaista

Ajankohtaista:
Takaisin

Timo Tähkänen työskentelee taidemaalarina palvelukeskuksessa



Taidemaalari ja Kuvataideakatemian alumni Timo Tähkänen sai syksyllä 2015 Suomen kulttuurirahaston kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan. Tähkänen työskentelee Sörnäisissä Kinaporin palvelukeskuksessa, jossa hän luo taidetta muistisairaiden vanhusten parissa.

Timo Tähkänen muistaa olleensa aina kiinnostunut kuvataiteesta ja taiteesta ylipäätään. Jo lapsena hän muistaa levittäneensä väriä nurmikolle ja rakentaneensa aikansa kuluksi majoja erilaisista materiaaleista.

– En ollut lapsena mikään piirtelijä, vaan tykkäsin tehdä asioita käsilläni ja rakennella kaikenlaista. Nyt aikuisena olen tajunnut, että tein jo lapsena samankaltaisia installaatioita, mitä teen tänä päivänä taiteellisessa työssäni. Lapsena en kuitenkaan ajatellut sitä taiteelliseksi toiminnaksi, vaan se oli pelkästään tapa kuluttaa aikaa.

Taiteen parissa kasvanut Tähkänen haaveili kuitenkin vielä lukion alkaessa näyttelijän ammatista.

– Lukiossa huomasin nopeasti, että kaikilla tuntui olevan asenne, että ei Teatterikorkeakouluun kannata hakea, koska ei sinne kuitenkaan kukaan pääse. Niinpä päätin valita toisen taiteenalan ja hakea opiskelemaan kuvataidetta, kertoo Tähkänen.

Tähkänen haki lukion jälkeen Etelä-Karjalan ammattikorkeakouluun ja pääsi sisään. Opiskelujen alkuaikana Tähkänen oli hyvin kiinnostunut valokuvauksesta, mutta pikku hiljaa taidemaalaus alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän kuin valokuvaus. Tähkänen valmistui ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2007.

– Valmistumisen jälkeen aloin kuitenkin kyseenalaistaa taiteilijan roolia ja mahdollisuuksia, ja muutaman mutkan kautta päädyinkin sitten opiskelemaan lähihoitajaksi, kertoo Tähkänen.

Lähihoitajakoulutuksen jälkeen taide ei jättänyt Tähkästä rauhaan, vaan hän päätti hakea Kuvataideakatemiaan päivittääkseen osaamistaan ja saadakseen uusia työkaluja, jotta voisi jatkaa taiteellista uraansa.

– Maisteriopinnoissa pääsin testaamaan omaa taidettani toisilla opiskelijoilla ja keskustelemaan taiteesta ja sen tekemisestä. Kahden vuoden aikana erilaiset hajanaiset ajatukset alkoivat täsmentyä, ja se on jatkunut myös valmistumisen jälkeen, summaa Tähkänen.

Tähkänen kokee kahden koulutuksen rikkaudeksi ja antavan uutta perspektiiviä taiteilijan työlle.

– Koen kahden koulutuksen tuoneen työhöni ja ajatteluuni maanläheisyyttä. Haluan tehdä taidetta ihmisenä ihmisille, joten ajattelen työskennellessäni paljon yleisöä taiteen kokijoina. Koen lähihoitajakoulutuksesta olevan konkreettista hyötyä nyt kun työskentelen muistisairaiden vanhusten parissa. Koulutukseni ansiosta uskon ymmärtäväni paremmin heidän maailmaansa.

Vapaata taidetta vai jotain muuta?

Tähkänen on nyt työskennellyt vuoden Taidetta hoitolaitoksiin apurahalla, joka mahdollistaa hänelle kokopäiväisen työskentelyn taiteen parissa ja juuri sillä tavalla, kuin hän on taidetta halunnutkin tehdä. Kulttuurirahaston myöntämää apurahaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että se ohjaa taiteilijoita liikaa työskentelemään hoitolaitoksissa.

– Itselleni tämä oli puhdasta sattumaa, että tämän kaltainen rahasto avattiin juuri silloin, kun sitä tarvitsin. Kukaan ei ole minua ohjannut työskentelemään vanhusten kanssa, vaan olen omasta halustani valinnut Kinaporin palvelukeskuksen, korostaa Tähkänen.

Tähkänen on vuoden aikana pitänyt vanhuksille taideryhmiä, järjestänyt kahdenkeskisiä hetkiä taiteen parissa, sekä esittänyt teoksia ja performanssiesityksiä palvelukeskuksen asukkaille. Yhteisenä tekijänä on ollut pohtia värin, maalauksen tai yleisesti kuvataiteen ominaisuutta yhdessä vanhusten kanssa. Tähkänen korostaakin työssään vastavuoroisuuden merkitystä.

– Samalla, kun pyrin tuottamaan taidekokemukseni toiselle, saan välittömän vastauksen, joka saattaa saada itsenikin ajattelemaan teostani tai esitystäni toisella tavalla.

Palvelukeskuksessa työskentely sopii Tähkäselle hyvin, sillä hän saa samalla kertaa yhteisön ja yleisön, jonka katsottavaksi voi tuoda myös keskeneräisiä teoksia.

­– Valitettavasti muistisairaat vanhukset eivät aina näe työskentelyn lopputulosta, jolloin tärkeitä ovat pienet hetket teoksen syntyprosessin aikana. Tällä tavalla taide tai teos ei ole objekti, vaan ohikiitävä hetki, kuvailee Tähkänen.

Tähkänen työskentelee muistisairaiden vanhusten kanssa, mutta ei kuitenkaan koe tekevänsä hoivataidetta.

– Hoivataide on hieno idea ja sana, jota media käyttää, mutta en tiedä ketään, joka tekisi hoivataidetta. En usko kenenkään tekevän taidetta hyvinvointi edellä ja itsekin olen ainoastaan taidemaalari, joka tekee taiteellista työtään palvelukeskuksessa, korostaa Tähkänen.

Apurahan ja oman työnsä vuoksi Tähkänen on kohdannut lokerointia ja vastakkainasettelua niin sanotun vapaan taiteen ja ”hyvinvointitaiteen” välillä.

– Vastakkainasettelu ja lokerointi on mielestäni tarpeetonta. Mitä on taide, joka ei tule mihinkään?

Taide koskettaa

Tähkäsen työtä on tuottaa taide-elämyksiä muille ihmisille, mutta milloin taide koskettaa taiteilijaa itse?

– Vaikutun taiteesta usein ja hyvin yllättävissä tilanteissa. Ne hetket, jolloin tajuan työlläni olevan vaikutusta, koskettavat minua syvästi. Vähän aikaa sitten esittelin vanhuksille keskeneräistä työtäni ja liikutuin siitä, kuinka kauniisti he puhuivat teokseni väreistä. Vaikka olin itse luonut maalauksen ja sen värit, niin vaikutuin siitä, kuinka voimakkaasti reagoivat teokseeni, kertoo Tähkänen hymyillen.

Tärkein asia, jonka Tähkänen on oppinut vanhuksilta ei liity suoraan taiteeseen, vaan itselle merkityksellisten asioiden tekemiseen. 

– Monilla vanhuksilla korostuu ajatus siitä, että elämme maapallolla vain kerran. Tämä on herättänyt itsenikin tekemään asioita, joihin ei ehkä muutoin olisi rohkeutta. Olen iloinen siitä itsevarmuudesta, jonka vanhustyö on minulle antanut. Ei tarvitse sitten 95-vuotiaana katua tekemättömiä asioita.

 

Kuka?

  • Timo Tähkänen, s. 1983
  • Valmistunut kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta 2007
  • Valmistunut lähihoitajaksi 2011
  • Valmistunut Kuvataideakatemiasta 2014
  • Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen "Taidetta hoitolaitoksiin" -apuraha alkaen 2015
  • Aloitti kuvataiteilijana Kinaporin monipuolisessa palvelukeskuksessa elokuussa 2015
     

Taide on hyvinvointia

Taide tuo hyvinvointia kaikenikäisille ja parantaa elämänlaatua. Se auttaa meitä uskomaan itseemme ja ymmärtämään muita.

LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa jokaista lahjoitusta kohden jopa kolminkertaisesti.

Lahjoita ja tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.