News

News:
Back

Elina Knihtilä: Taide auttaa näkemään selvemmin



Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman professori Elina Knihtilä haluaa tukea opiskelijoidensa kasvua tiedostaviksi ja vastuullisiksi näyttelijöiksi.

Elina Knihtilä ilmoitti jo 7-vuotiaana vanhemmilleen haluavansa näyttelijäksi. Nyt, 40 vuotta myöhemmin hän on tehnyt pitkän uran sekä teatterilavoilla että televisiossa. Ensi syksynä Knihtilälle tulee myös kolme vuotta täyteen näyttelijäntaiteen koulutusohjelman professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Kun kutsu professuurin kävi, ei Knihtilällä ollut vaikeuksia vastata kutsuun myöntävästi.

- Olin saanut ammatillisesti toteuttaa monia unelmia ja koin, että nyt oli aika jollekin uudelle, aika kääntää sivua. Oli hyvin helppo suostua tehtävään, kun kuulin, että toinen professoreista olisi Hannu-Pekka Björkman, jonka kanssa olin tehnyt paljon yhteistyötä. Päätimme lähteä katsomaan, mitä yhteistyöstä tulee, ja päivääkään en ole sitä katunut, Knihtilä kertoo.

Ensimmäinen asia, mihin työpari teki muutoksen oli koulutusohjelman nimen muutos näyttelijäntyöstä näyttelijäntaiteeksi.

- Näyttelijät eivät ole työläisiä, vaan taiteilijoita. Näyttelijät voivat tänä päivänä työllistää itsensä monin eri tavoin. Vahva itsenäinen taiteilijaidentiteetti tukee laajalla ammattikentällä ja tuo mukanaan vapauden, mutta myös vastuun, joten tämän vuoksi halusimme muuttaa koulutusohjelman nimen työstä taiteeksi, kertoo Knihtilä.

Muutoksen aitiopaikalla

Teatterikorkeakoulussa professorina työskentelevä Knihtilä kokee olevansa näyttelijäntaiteen ja teatterin aitiopaikalla, jos asiaa ajattelee kentän näkökulmasta. Hyvin monet muutokset lähtevät hänen mukaansa Teatterikorkeakoulusta ja näkyvät käytännössä kentällä, kun opiskelijat valmistuvat ja siirtyvät työelämään.

- Idealistisesti en ajattele opiskelijoiden valmistuvan kentälle, vaan luovan uuden oman kenttänsä ja näkemyksensä siitä, kertoo Knihtilä.

Vaikka Knihtilä opettaa päivätyönään nuoria näyttelijänalkuja, ei hän kuitenkaan koe itseään perinteiseksi opettajaksi, vaan paremminkin mentoriksi.

- Minulla ei ole taustalla minkäänlaisia pedagogiikan opintoja, joten kutsun itseäni mieluummin mentoriksi kuin pedagogiksi. Oppiminen on vastavuoroista, ja koen oppineeni opiskelijoilta yhtä paljon, kuin he ovat oppineet minulta – ellen enemmänkin, Knihtilä huudahtaa nauraen.

Opettamisen lisäksi Knihtilällä on työn alla Tavallisuuden aave - kuvia kotimaasta -produktio Q-teatterissa. Teatterikorkeakoulussa opettajille annetaan mahdollisuus myös oman taiteellisen työn tekemiseen, jota Knihtilä pitää hienona etuoikeutena.

- Opetuksen kehittämiselle ja omalle opettajuudelle on tosi tärkeää, että pysyy kärryillä taiteen tekemisessä ja tuntemus ja käytännön ote kenttään säilyy. On helpompi ymmärtää opiskelijoita, kun käy itse kokemassa kentällä saman, mitä itse yrittää opiskelijoille opettaa. Produktion harjoituksissa hetkittäin huomasin, millaista paskaa olin opiskelijoilleni puhunut – en itse pystynyt puoleenkaan siitä, mitä itse vaadin opiskelijoilta, nauraa Knihtilä.

Yhteiskunnallisesti vastuullista näyttelemistä

Kun Knihtilältä kysyy, mikä on muuttunut näyttelijäntaiteen opiskelussa eniten sitten hänen opiskeluaikojensa, mainitsee nopeasti avoimuuden ja dialogisuuden.

- Me olimme auktoriteettikammoisempia. Omaan opiskeluaikaani verratessa nuoret uskaltavat haastaa ajattelemaan ja näkemään asioita toisesta näkökulmasta. Samaan aikaan pohjalla näkee kuitenkin samanlaisen oppimisen kivun, joka oli itselläkin, Knihtilä summaa.

Toinen suuri ero Knihtilän mukaan on yhteiskunta, joka on hyvin toisenlainen kuin se, mihin hän aikanaan lähti Teatterikorkeakoulun jälkeen työskentelemään. Knihtilän mukaan nuoret tiedostavat muutokset, joista yhteiskunnassa keskustellaan ja haluavat myös itse olla tiedostavia omassa työssään.

- Opiskelijat ovat hyvin tarkkoja siitä, että he haluavat jo opiskeluaikana oppia olemaan tiedostavia, etteivät työssään toisi haluamattaan esille vanhakantaisia ajatusmalleja tai valtarakenteita esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. He haluavat aidosti kantaa vastuun siitä, millaista ihmiskuvaa he tuovat näyttämölle, Knihtilä pohtii.

Opiskelijoiden tiedostavuudesta kertoo kirje, jonka toisen vuosikurssin opiskelijat lähettivät hänelle ja muille Teatterikorkeakoulun professoreille. Kirjeessä pyydettiin opetukseen lisää sisältöjä, joissa käsitellään sukupuolta, seksuaalisuutta ja etnisyyttä.

- Liikutuin kyyneliin lukiessani opiskelijoiden lähettämää kirjettä. Tuli sellainen olo, että nämä nuoret oikeasti tajuaa tämän asian ja he haluavat varmistaa, että eivät ole tulevaisuudessa tukemassa esimerkiksi rasistisia stereotypioita. Näillä näkymin tulevaisuuden taidekenttä on hyvissä käsissä, Knihtilä sanoo hymyillen.

Opetusta Suomen rajojen ulkopuolella

Teatterikoulutus on perinteisesti tähdännyt kansallisen teatteriperinteen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tätä perinnettä Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman haluavat ravistella ja lisätä koulutukseen kansainvälisyyttä.

- Toisin kuin ehkä yleisesti ajatellaan, näyttelijäntyö ei ole kielisidonnaista ja monet opiskelijamme lähtevät innokkaasti vaihtoon ympäri maailmaa. Meidän näkökulmastamme suomalainen näyttelijä voi työllistyä missä tahansa Euroopassa. Kansainvälisten opintojen avulla opiskelijoiden on mahdollista luoda kansainvälisiä verkostoja, kertoo Knihtilä.

Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman ovat tehneet ison työn kehittäessään näyttelijäntaiteen opiskelijoiden kansainvälistymistä. Vuosi sitten työpari aloitti kolmivuotisen hankkeen Lavat auki!, jossa opiskelijat pääsevät kokeilemaan teatterin tekoa kansainvälisessä ympäristössä. Keväällä 2015 joukko opiskelijoita lähti kahdeksaksi viikoksi Berliiniin harjoittelemaan ohjaaja Mikko Roihan ohjaaman näytelmän Roberto Zucco. Tiiviiseen jaksoon sisältyi myös saksalaisen teatterin kurssi, jossa opiskelijat katsoivat noin 30 teatteriesitystä ja tapasivat ammattitaiteilijoita.

Lavat auki! -hankkeen lisäksi Teatterikorkeakoulu on mukana Platform for European Theatre Academies (Pl.ETA) -hankkeessa, joka sai huhtikuussa 200 000 euron rahoituksen Euroopan komission Creative Europe -ohjelmalta. Pl.ETA kokoaa yhteen kahdeksan taidekorkeakoulua kahdeksasta maasta. Verkoston avulla halutaan avata uusia eurooppalaisia yhteistyömahdollisuuksia, ja  antaa nuorille nouseville teatterintekijöille näkymä eurooppalaisen teatterin eri traditioihin.

- Kansainvälisillä hankkeilla pyrimme siihen, että paras mahdollinen opetus ei rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle. Kehittymisen kannalta on tärkeää hengittää happea myös tuttujen seinien ulkopuolella, Knihtilä kertoo.

Taide auttaa näkemään selvemmin

Kysyttäessä Knihtilältä, mitä taide hänelle merkitsee, kuvailee hän itseään keski-ikäiseksi kulttuuritantaksi, taiteen suurkuluttajaksi, jolle taide voi antaa loputtomasti merkityksiä.

- Taide on minulle keino kommunikoida itseni, muiden ihmisten ja universumin kanssa. Se on keino luoda jotain uutta ja kehittyä. Joskus se voi olla inhottavan paljastavaa, kuin joku pakottaisi katsomaan peiliin. Taide voi olla keino tarttua sellaiseen kohtaan ihmisyydessä, mihin ei voi tai uskalla saada otetta itse. Taide voi tuoda lähemmäksi itseä, kuin muuten uskaltaisi katsoa. Se auttaa näkemään selvemmin ja päästämään irti, tiivistää Knihtilä.

Maailmaa ilman taidetta Knihtilä ei osaa kuvitella olevan olemassa. Tai maailman ehkä, mutta ei yhteiskuntaa.

- Ihmiset ovat alkuajoista lähtien kertoneet toisilleen tarinoita. Ihmisillä on kaipuu tarinankerrontaan, eikä se varmasti katoa mihinkään, kuten eivät näyttelijätkään. Taide tulee aina muuttamaan maailmaa. Kun taide tavoittaa katsojan ja vakuuttaa hänet, niin maailma on muuttunut. 
 

Taide on muutosta

Taide auttaa meitä hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ottamaan kantaa. Muutos syntyy terävästä ajattelusta, uudenlaisesta vuorovaikutuksesta ja edelläkävijyydestä.

LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa jokaista lahjoitusta kohden jopa kolminkertaisesti. 

Lahjoita ja tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.