News

News:
Back

Jukka Viikilä: Taide on selkäranka jota vasten peilaan elämääni



Monipuolinen kirjailija ja Finlandia-palkintoehdokas salakuljettaa runoutta romaanilukijoille.


Jukka Viikilä, miten sinusta tuli kirjailija?

Se oli tyypillinen, pitkä tie. Kirjallisessa tulemisessani ei ollut mitään dramaattista tai kummallista. En osaa täysin jäljittää perimmäistä syytä kirjoittamiseen, mutta alussa se oli pyrkimystä oman elämän ja maailman jäsentämiseen.

Aloitin päämäärätietoisesti kirjoittamaan parikymppisenä. Sitä ennen olin kirjoittanut sarjakuvia, pieniä ja Chuck Norris –seikkailuja. Viimeistään kun lopetin musiikin opinnot Pop ja Jazz Konservatoriossa, aloin keskittyä kirjoittamiseen. Tein erilaisia käsikirjoituksia ja lähettelin niitä kustantamoihin. Opiskelin myös Kriittisessä korkeakoulussa. Uraani vaikutti myös äitini, joka on julkaissut viisi runoteosta, sekä vanhempieni kirjakokoelma. Perheessämme luettiin paljon.


Millaista oli opiskeluaikasi Teatterikorkeakoulussa?

Teatterikorkeakouluun pääsy lisäsi tehoja ja ahkeruutta kirjoittamiseen. Koulussa oli hyvällä tavalla patistavia opettajia. Minulla oli suuri halu kirjoittaa, mutta tahdonvoimaa ei ollut riittävästi, ja tässä auttoi opiskelu Teatterikorkeassa.

Teatterikorkeakoulun dramaturgialinja oli ainoa mahdollisuus opiskella kirjoittamista täysipäiväisesti. Minulla ei ollut minkäänlaista teatteritaustaa, mutta minua rohkaisivat esimerkit aiemmista kirjailijoista ja runoilijoista, kuten Arto Melleri, jotka olivat opiskelleet siellä. Silloinen professorini, Pirkko Saisio, oli kuitenkin myönteinen kaikelle kirjoittamiselle ja rohkaisi myös proosan ja muunkin kuin näytelmätekstien kirjoittamiseen.


Mikä merkitys taidekoulutuksella oli sinulle?

Teatterikorkeakoulussa opiskelulla oli minulle suuri merkitys. Koulutuksen suurinta antia on se, että pääsee kiinni alaan ja alan ihmisiin. Koko ystäväpiiri muuttui niin, että oltiin jatkuvasti taiteen kanssa tekemisissä. Keskustelimme koko opiskeluaikamme taiteesta. Jatkuva prässi, väittely ja oman poetiikkansa puolustaminen ja hahmottaminen ovat tärkeimpiä asioita mitä koulutus toi minulle. Koko elämäni muuttui taidekeskusteluksi, mitä halusinkin, ja oli mahtavaa päästä uimaan sellaiseen lampeen. Koulussa tehtiin myös paljon esityksiä. Työskentelyn kulttuuri oli aivan eri luokkaa kuin mihin olin tottunut, mikä oli suuri lahja. Se oli tuskallista ja ihanaa, sellaista myllyä, mitä tarvitsinkin.


Miltä tuntui Finlandia-ehdokkuuden saaminen romaanistasi Akvarelleja Engelin kaupungista?

Tietenkin tosi hyvältä. Minulle tärkein puoli ehdokkuudessa on sen lukemista lisäävä vaikutus. Finlandia-palkinto on ainoa Suomessa, jossa jo pelkkä ehdokkuus lisää kirjamyyntiä ja kilpailu lisää näkyvyyttä koko alalle. Vaikka suhtaudunkin ristiriitaisesti siihen, että kirjailijat asetetaan kilpailuasetelmaan, olen todella onnellinen siitä, että minulle sattui näin.


Ensimmäiset teoksesi olivat runokokoelmia. Koetko tietyn tyylilajin omimmaksi?

Koin ennen runouden päälajikseni, mutta nykyään pidän kaikkia lajeja tasavertaisina. Olen kirjoittanut muun muassa draamaa ja radiokuunnelmia runojen ja romaanini [Akvarelleja Engelin kaupungista] lisäksi. Eri lajityypit antavat toisillensa paljon. Esimerkiksi romaanini on paljon runollisempi kuin mikään runokirjoistani. Runokirjat koetaan yleensä lyyrisiksi, kun taas romaanit henkilö- ja juonivetoisiksi. Tykkään kirjoittaa näitä lajityypin oletuksia vastaan. Romaani on oiva tapa salakuljettaa runoutta isommalle määrälle lukijoita, proosa kun on vallitseva kirjallisuuden laji.


Miltä tuntui saada tunnustusta romaanistasi, joka oli sinulle ensimmäinen, Finlandia-ehdokkuuden muodossa?

Olen siitä todella otettu. Voin ajatella, että kirja on tullut hyväksytyksi romaanina, mikä on todella kiinnostavaa. En osannut kuvitella, että näin tapahtuisi. Vaikka itse kirjoitustyö on minulle kaikki kaikessa, on mukava saada työstä myös tunnustusta.


Puhut tyylilajia vastaan kirjoittamisesta. Koetko että tyylilajit eivät rajoita sinua?

Pidän tyylilajeista ja genreistä ja niiden näennäisistä säännöstöistä. Poikkeavuus mahdollistuu lajityyppien ja niiden sääntöjen kautta. Pyrin tietyssä mielessä ajattelemaan mikä on annetulle välineelle ominaista. Koen olevani onnistunut, kun siirtäminen jollekin toiselle välineelle on työläs ja vaikeantuntuinen tehtävä. Esimerkiksi Engel-kirjasta ei saisi elokuvaa, joka millään tavalla tekisi oikeutta kirjalle. Se on mielestäni hyvä tilanne. Koen silloin kirjoittaneeni nimenomaan romaanin.


Opetat myös itse luovaa kirjoittamista. Millaista on opettaminen?

Pidän opettamisesta paljon. Opiskelijat ovat todella päämäärätietoisia ja heistä löytyy kova tekemisen meininki. Motivoidun siitä. Opetustyössä tulee oppineeksi itsekin, koska omia ajatuksiaan pitää jäsentää niin, että oppilaatkin ymmärtävät. Energia, mitä oppilailta saa, kun näkee heidän halunsa kirjoittaa ja tehdä taidetta, luo uudenlaisen merkityksen omalle kirjoitustyölleni.


Muistatko tiettyä hetkeä kun olisit kokenut taiteen voiman?

Koen itseni kyllästetyksi taiteella, se on jokapäiväinen asia. Koen sen voiman jatkuvasti. Taide on selkäranka mitä vasten käsittelen oman elämäni asioita. Esimerkiksi jos löydän jotain uutta, kuten uutta musiikkia, se voi olla todella tajunnanräjäyttävää. Minulla on myös tapana soittaa Bachia sunnuntaisin stereoista. Soitan sitä tyttärelleni ja kerron hänelle samalla teoksen taustoista.

Taide on lopulta hyvin kaikkiaikaista minulle.


Mistä saat inspiraatiota työhösi?

Saan inspiraation ennen kaikkea lukemisesta. Minulla on iso nippu varmuudella inspiroivia kirjoja, joihin palaan yhä uudelleen, kun kirjoitan. Ne vievät minut oikeanlaiseen tilaan, saan mielikuvitukseni auki. En voi kirjoittaa mitään ilman oikeanlaista inspiraatiota.


Onko sinulla taiteilijana unelmia?

Unelmani on pysynyt hyvin pitkälle samana: kirjoittaa hyvin ja tarkasti ja löytää uusia, kartoittamattomia alueita kirjoittamisessa. Toivon myös pystyväni jatkamaan kirjoittamista niin, että mielenkiinto ja inspiraatio säilyvät.


Kuka?

  • Jukka Viikilä, s. 1973
  • Helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi
  • Valmistunut teatteritaiteen kandidaatiksi v. 2008 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmasta
  • Esikoisteos Runoja (2008)
  • Viimeisin teos, Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) on valittu ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaaksi


LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa jokaista lahjoitusta kohden jopa kolminkertaisesti.

Tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.


Kuva: Marek Sabogal