News

News:
Back

Katariina Kaitue: Teatteri tuo lavalle aiheita joita yleisö ei voi väistää



25-vuotista taiteilijanuraansa hiljattain juhlinut Katariina Kaitue kokee olevansa unelma-ammatissaan näyttelijänä ja edelleen palaa halusta kertoa tarinoita. Hän kannustaakin nuoria kulkemaan unelmiaan kohti.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun alumni Katariina Kaitue on ehtinyt tehdä monipuolisen uran näyttelijänä, esiintyen lukuisissa tv-, elokuva- ja teatterirooleissa. Into näyttelemiseen on puhjennut jo lapsena: Kaitue teki nukketeatteria ja laittoi pihan lapset esittämään. Kosketuspintaa alaan tuli myös äidin (Liisamaija Laaksonen) kautta, joka on näyttelijä.

– Suuntautumiseni tähän ammattiin on lähtenyt syvästä halusta kertoa tarinoita. Olen myös pienestä pitäen nähnyt paljon teatteria koska äitini on näyttelijä. Näyttelijäntyö on tullut sillä tavalla tutuksi. Katsomalla esityksiä syntyi palo ja halu tehdä samaa: tuonne lavalle haluan kuulua.

Ammatinvalinta ei ollut nuorelle Kaitueelle kuitenkaan itsestäänselvyys. Vaihtoehtoja oli, kuten seurata tädin jalanjälkiä käsityönopettajana. Näytteleminen oli salainen haave.

– Ylioppilaskirjoitusteni yhteydessä minulta kysyttiin mitä haluan tehdä isona. Sanoin haluavani opettajaksi. Minulla oli kaikki laputkin valmiina kotona. En uskaltanut kertoa kenellekään, että hain samaan aikaan myös Teatterikorkeakouluun. Se oli niin suuri haave, että salaamalla asian suojasin itseäni mahdolliselta pettymykseltä, jos en pääsisikään kouluun sisään.

Sisään hän kuitenkin pääsi, ensi yrittämällä. Pian valmistumisensa jälkeen Kaitue sai kiinnityksen Kansallisteatteriin, jossa hän työskentelee edelleen.
 

Opiskeluaika opetti nöyryyttä, muttei nöyristelyä

Opiskeluaikojaan Kaitue muistelee lämmöllä, vaikka ajanjakso olikin intensiivinen.

– Töitä tehtiin paljon ja koulupäivät olivat pitkiä. Opiskelusta tuli hyvin kokonaisvaltaista. Niistä ajoista opin sen, että työn edessä pitää olla nöyrä, mutta ei pidä nöyristellä. Teatteri on yhdessä tekemistä ja jokaisen produktion alussa lähdetään aina nollasta liikkeelle. Ne olivat hulluja ja hurjia vuosia.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä Kaitue painottaa avarakatseisuuden ja yhdessä tekemisen tärkeyttä.

– Taidekoulutus antaa tärkeät työkalut taiteilijan työhön. Lisäksi oppii tuntemaan laaja-alaisemmin taidetta, kaikki taide kuitenkin ruokkii toisiaan. Pidän hienona, että jo varhaisessa vaiheessa taiteilijanalut pääsisivät tutustumaan toisiin taidemuotoihin. Se synnyttää uudenlaisia ideoita ja yhteistyöproduktioita.
 

Intohimo omaan työhön ei ole sammunut

Vaikka ammattivuosia on jo monta takana, jaksaa Kaitue vieläkin innostua työstään.

– Nyt kun olen tätä yli 25 vuotta tehnyt, koen edelleen olevani unelma-ammatissani. Se on voimaa antava asia. Kaikille tulee päiviä, jolloin asiat tuntuvat vaikeilta ja raskailta, mutta siitä kaikesta on paljon helpompi päästä yli, kun kyseessä on työ mitä haluat tehdä. Siksi rohkaisen kaikkia nuoria kulkemaan unelmiaan kohti. Pitää olla intohimoa sitä kohtaan mitä tekee.

Unelma-ammatissakaan ei voi välttyä kovalta työnteolta.

– Tämä ammatti on pitkälti keskeneräisyyden sietämistä. Pitää rakastaa harjoittelua ja kokeilemista. Oikotietä ei ole. Kun näytelmä on luettu kerran, kaikki aloittavat yhtä kömpelöinä.

Jokaisen vastaantulevan roolin Kaitue näkeekin mahdollisuutena oppia uutta ja tehdä yhteistyötä muiden lahjakkaiden taiteilijoiden kanssa.

– Olen ollut yli 50:ssä näytelmässä mukana. Olen saanut näiden vuosien aikana elää mielettömän määrän ihmiskohtaloita ja tehdä yhteistyötä käsittämättömän hienojen taiteilijoiden kanssa. Tämä on kuitenkin aina yhdessä tekemistä.

Kohokohtia mahtuu uran varrelle montakin, mutta yhdeksi Kaitue mainitsee vuonna 2011 Kansallisteatterissa kantaesitetyn, Pirkko Saision Homo!-näytelmän, joka käsitteli homoseksuaalisuutta niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

– Näytelmän ensi-ilta sykähdytti. Muistan lavalla kihelmöivän tunnelman.

Yleisön joukossa oli paljon niitä, jotka olivat eläneet Suomessa aikaa kun homoseksuaalisuutta pidettiin vielä rikoksena.

– Tunsimme kaikki lavalla, että toimimme tärkeän asian puolesta, koko sydämellämme. Jo pelkkä nimi on homo, sitä ei pääse kiertämään. Kuulin lippukassalta, etteivät kaikki lipunostajat pystyneet sanomaan näytelmän nimeä ääneen. Pyydettiin lippuja ’siihen Pirkko Saision näytelmään’. Esityksen vaikutus yleisöön on ollut yksi hämmentävimmistä kokemuksista.

Kaitue uskookin vahvasti taiteen voimaan.

– Taide on tärkeä osa kansallista identiteettiämme. Elämme sellaisen tietotulvan keskellä, että moni asia menee ohi; turrumme kaikesta informaation määrästä. Taide voi muuttaa maailmaa niin, että se pysäyttää ihmiset miettimään mitä oikeasti tapahtuu. Maailmassa olevia epäkohtia voidaan tuoda lavalle ihmisten eteen niin, ettei niitä voi väistää.

Unelmarooleja on Kaitueella jo monta takana ja toivottavasti yhtä monta kirjoitettua ja kirjoittamatonta vielä edessä. Yksi niistä on ”skottilaisen näytelmän”, eli Shakespeare-klassikko Macbethin ladyn päärooli Kansallisteatterin tulevassa produktiossa. Uuteen rooliin Kaitue tarttuu samalla innolla kuin kaikkiin edellisiin, perhoset vatsassa.

– Tässä ammatissa on apua siitä, kun säilyttää tietynlaisen lapsenmielisyyden. Jos menetämme kykymme innostua, haaveilla, iloita, myös muiden puolesta, silloin olemme menettäneet jotain äärimmäisen tärkeää.

Kuka?

  • Suomalainen tv-, elokuva- ja teatterinäyttelijä
  • Valmistunut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta v. 1991
  • Toiminut vakituisena näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1991. Juhli 25-vuotista taiteilijauraansa vuonna 2016.
  • Esittää toisen pääroolin Kansallisteatterin produktiossa Macbeth, joka saa ensi-iltansa 8.3.2017.
     

Taide on virtuositeettia

Mitä ajastamme ja maastamme muistetaan? Ne, jotka ovat saaneet aikaan itseään suurempaa – useimmiten aikamme parhaat taiteilijat töineen. He, joita Taideyliopisto kouluttaa.

Tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.


Kuva: Tuomo Manninen