News

News:
Back

Pasi Lyytikäinen: Luovuus on yhteiskuntamme tärkein ja ekologisin raaka-aine



Säveltäjä ja jatko-opiskelija Pasi Lyytikäiselle taide on joka-aamuinen tanssiinkutsu.
 

Miten sinusta tuli säveltäjä?

Kuten useimpien muusikoiden kohdalla, myös oma tarinani alkaa varhaisesta lapsuudesta. Minulla ei ole muusikko- tai kulttuurikotia, mutta lauloin pienestä lähtien ja meillä kotona laulettiin harvinaisen paljon. Kouluiässä lauluharrastuksen rinnalle tuli harmonikka mukaan. 15-vuotiaana pyrin peruskoulun jälkeen sotilasmusiikkikouluun. Siellä innostuin musiikin teoriasta ja olin myös kiinnostunut tekemään omia kappaleita. Into säveltämiseen heräsi pikkuhiljaa. Kynnys näyttää omia sävellyksiäni oli todella korkea, mutta kun viimein uskaltauduin niitä näyttämään, sain opettajiltani kannustusta ja kehotuksen mennä pääsykokeisiin Sibelius-Akatemiaan. Hain akatemiaan vuonna 1997 ja pääsin sisään. Vielä keväällä harjoittelin miekkasulkeisten vetämistä Lappeenrannan maanpuolustusopiston kentällä ja samana syksynä olin Helsingissä Sibelius-Akatemiassa aika toisenlaisissa atmosfääreissä. Se oli iso muutos.
 

Mitkä ovat inspiraation lähteesi?

Itse säveltäminen on tärkeintä. Työ innoittaa eniten. Musiikin ulkopuolisina innoittajina saattavat usein toimia metaforat muista taiteenlajeista, kuten kirjasta, maalauksesta, tai filosofisesta tekstistä, usein runosta. Olen tehnyt aika paljon vokaalimusiikkia. Hauskaa on se, että tullessani akatemiaan olin päättänyt etten halua koskaan tehdä lauluja. En tiedä johtuiko se siitä, että lapsena laulettiin niin paljon ja siksi en halunnut enää ajatellakaan laulamista. Kuitenkin kävi niin, että diplomityöni akatemiaan oli ooppera. Paavo Heinisellä, joka oli sävellysopettajani, oli ratkaiseva merkitys kelkkani kääntämisessä. Hän teetti minulle vokaalimusiikin sävellysharjoituksia ja yhtäkkiä se alkoikin tuntua täysin luontevalta: tekstin ja musiikin liitto.
 

Mitä taiteidenvälisyys merkitsee sinulle?

Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Olin mukana Taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelmassa [Tahto], jossa meitä oli taiteilijoita eri aloilta. Ohjelmassa taidelajit yhdistettiin elimellisesti toisiinsa. Se, että pääsi tutustumaan nykytaiteen ja taiteellisen tutkimuksen uusimpiin virtauksiin oli huikeaa. Samoihin aikoihin teoksiini oli vaivihkaa ilmaantunut esitystaiteen eri piirteitä. Siinä mielessä kyseinen ohjelma sattui hyvään saumaan ja nivoutui hyvin jatkotutkintosuunnitelmiini.
 

Musiikillisen työsi yhtenä juonteena on ollut livesäveltäminen. Voitko kertoa mitä se tarkoittaa?

Livesäveltäminen on säveltämistä lennosta. Se on jotakin improvisaation ja säveltämisen välimaastossa. Idea alkoi lähes vitsistä Kiril Kozlovskyn kanssa. Eräässä Tahto-ohjelman seminaarissa annettiin tehtäväksi reflektoida liikkeeseen perustuvaa esitystä joko piirtämällä tai kirjoittamalla. Siinä hetkessä tuli idea, että miksen reagoisi tähän itselleni luontevimmalla tavalla, eli tekemällä musiikkia. Tein lyhyen kolmiosaisen bagatellin. Kiril, joka oli pianisti samassa ryhmässä, pyysi voiko hän soittaa sen pianolla saman tien. Sitten hän paukutti menemään. Se oli huikea kokemus. Idea on laajentunut sittemmin konserteissa säveltämiseen. Olen hyvin monien resitaalien aikana säveltänyt kappaleen, jonka kyseinen muusikko on esittänyt konsertin lopuksi. Tajusin että tällaista ei ole aiemmin tehty. Livesäveltämisessä ei ole käytännössä aikaa valita kuin ensimmäinen tai korkeintaan toinen mieleen tuleva idea ja kirjoittaa se ylös satanen lasissa. Joskus olen tehnyt sävellyksen 15 minuutissa, kun taas Venetsian biennaalissa oli 5 tuntia aikaa. Usein aikaa on noin tunti. Ajatuksena on se, että kirjoitan kaiken käsin alusta alkaen ja muusikko ei harjoittele kappaletta. Tämä vaatii soittajalta kovia hermoja ja hyvää ammattitaitoa. Livesävellys on tuonut minulle vapauttavan momentin tuhoavasta itsekritiikistä, koska säveltäminen on minulle tyypillisesti hyvin hidasta.
 

Milloin olet kokenut taiteen voiman?

Vaikuttava hetkiä ovat olleet kaikki lasten ja nuorten kanssa tehdyt taideprojektit, joissa on nähnyt sen keksimisen riemun mikä kaikilla ihmisillä on. Haluan nostaa Kuule minä sävellän –hankkeen, jossa lasten musiikilliset ideat nuotinnetaan sellaisenaan ja esitetään ammattimuusikoiden toimesta. Se on ollut todella vaikuttavaa. Hankkeeseen on osallistunut monia lapsia ja nuoria joista monella ei ole ollut varsinaista musiikkitaustaa. Riitta Tikkanen on tehnyt valtavan hienon työn tuodessaan konseptin Suomeen.
 

Mitä taide merkitsee sinulle?

Olemassaolon tapaa. Taide on minulle joka-aamuinen tanssiinkutsu. Se on pienestä pitäen kutsunut minut pariinsa ja kiinnostanut paljon. Lisäksi se on hieno yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen muoto johon kuuluu koko yhteisö, ei pelkästään taiteilijat ja taiteen parissa työskentelevät, mutta myös yleisö ja ihmiset jotka sivuavat taidetta. Sävellystyössä korostuu usein individualistinen näkemys; säveltäjä tekee työtään paljon yksin. Korostaisin kuitenkin, että se on vain pieni osa siitä prosessista mitä taide on. Loppujen lopuksi taide syntyy kokijassa. Se on yksi tärkeimmistä taiteen ilmenemismuodoista.
 

Mitä toivoisit suomalaiselle taidekentälle lisää vuonna 2017?

Toivoisin rohkeutta, viisautta ja rakkautta sekä taiteen tekemiseen että taidepoliittisiin päätöksiin. Tärkeää on turvata luovien alojen pitkäjänteinen korkein opetus, tutkimus ja taiteellinen toiminta. Toisaalta aivan yhtä tärkeää on taito- ja taideaineiden laadukas opetus peruskouluissa. Luovuus on yhteiskuntamme tärkein ja ekologisin raaka-aine.

 

Kuka?

  • Pasi Lyytikäinen, syntynyt 1975
  • Säveltäjä, jatko-opiskelija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa
  • Pasimusic-festivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja
  • Lyytikäisen musiikkia on esitetty muun muassa Pariisissa, New Yorkissa, Chicagossa, Tokiossa, Lontoossa, Moskovassa, Shanghaissa ja Berliinissä
  • Saanut helmikuussa 2017 kolmivuotisen apurahan sävellystyöhön Suomen kulttuurirahastolta

     

Taide on elinvoimaa

Taide on tuoretta luovaa voimaa yhteiskunnassa ja taloudessa. Kyky ajatella luovasti on kasvun edellytys.
 

LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa yhteensä 150 miljoonalla eurolla. Taideyliopiston tavoitteena on kerätä 5 miljoonaa euroa, joka voi vastinrahan avulla olla lähes 12,5 miljoonaa euroa. 

Tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.