News

News:
Back

Seela Sella: Taiteeni tarkoitus on luoda yhteys muihin ihmisiin



– Ihmiset ja eläimet eivät pysty elämään ilman kasveja, mutta kasvit selviävät vallan hyvin ilman meitä. Panee miettimään, vai mitä? näyttelijä Seela Sella katsoo silmiin ja hymyilee. 

Vuodenvaihteessa 80 vuotta täyttänyt näyttelijälegenda puhuu juhlamonologinsa ”pienen eläimen” suurista ajatuksista. Monologissa Sella esittää kovasti Nalle Puh -tarinoiden Nasua muistuttavaa hahmoa. Esitys päättyy oivallukseen siitä, että yksi asia on kaikille elollisille yhteistä: elämä. Siksi olisi hyvä, jos olisimme kaikki saman arvoisia, pieni eläin päättelee. 

Yhteisten nimittäjien etsiminen leimaa Sellan taidekäsitystä laajemminkin. Hänelle taide on keino luoda yhteys muihin ihmisiin. 

– Lopultahan me olemme kaikki aika samanlaisia. Katsojat peilaavat omia kokemuksiaan ja tunteitaan siihen, mitä näkevät lavalla, Sella pohtii. 

Sellasta taiteen merkitys on juuri siinä: sen herättämien tunteiden kautta luodaan yhteys ihmisten välille. Taide voi avartaa ajatuksia, tuoda lohtua, tarjota ratkaisuja. Se auttaa ymmärtämään, ettei ihminen ole kysymystensä kanssa yksin, vaan ne ovat kaikille yhteisiä.
 


Tämän lumovoiman vuoksi Sella on halunnut näyttelijäksi niin kauan kuin muistaa. Jo Sellan isoäiti ja -isä näyttelivät Valkeakosken työväen näyttämöllä. Tampereella kasvanut Sella muistaa katsoneensa Tampereen työväen teatterin esityksiä äitinsä sylistä ja imeneensä itseensä teatterin tunnelmaa, ”vaikkei esityksistä vielä mitään ymmärtänytkään”. 

Näyttelijän ammatti oli ainut ura, jota Sella nuorena vakavissaan harkitsi. Se tarkoitti, että kaikki oli kirjaimellisesti yhden kortin varassa: 1950-luvun puolivälissä, kun Sella pyrki Teatterikorkeakoulun edeltäjään, Suomen Teatterikouluun, sinne saattoi pyrkiä vain kerran. 

– Mutta jotain kautta minä olisin sinne varmaan tunkenut, vaikken olisi sisään päässyt, Sella nauraa. 

Opiskeluaikansa Sella muistaa antoisina ja opettavaisina. Stressiä opintoihin toi se, että ensimmäisen syksyn jälkeen osa näyttelijäopiskelijoista karsittiin ja joutui lopettamaan opintonsa. Koulutus auttoi näyttelijänalkua tunnistamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Oma taiteilijuus piti silti löytää itse. 

– Olen huomannut sen itsekin opettaessani: ensin opetetaan tekemään tietyllä tavalla. Sitten joku tulee ja tekee kaiken ihan toisin, ja olen haltioissani. Se on karismaa. Ja karisma on jotain, mikä pitää joka kerta lunastaa yleisön edessä uudelleen. 

Ja samoin kuin karisma, myös esitys syntyy Sellan mielestä vasta vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Hyvin harva esitys on hänen mukaansa valmis ensi-illassa. Esitys hioutuu oikeaan muotoonsa vasta, kun sitä päästään tutkimaan dialogissa yleisön kanssa. 

Sella on nauttinut siitä, että on saanut olla mukana esityksissä, jotka ylittävät taidelajien raja-aitoja. Yksi esimerkki on toissa vuonna Kansallisteatterin suurelle näyttämölle tehty Kristian Smedsin ohjaama Tabu. Teos perustui Timo K. Mukan romaaniin. Harjoitusprosessin kuluessa esityksestä karsiutuivat lähes kaikki repliikit, ja lopulta teoksen äänimaailma muodostui yksin Pekka Kuusiston musiikista. Tarina tuotiin esiin musiikin ja kahden näyttelijän sanattoman läsnäolon kautta.
 


Tällaiset eri taiteenlajien yhteistyönä syntyvät teokset kiehtovat Sellaa. Hän onkin innoissaan ajatuksesta, että vuonna 2013 perustettu Taideyliopisto tuo musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin opiskelijat yhteen. 

– Mahdollisuudet ovat rajattomat! Se on ihan nuorten tekijöiden oivalluksista kiinni. 

Sella uskoo, että mielenkiintoisia avauksia syntyy, kun ihmiset kohtaavat ja saavat mahdollisuuden tehdä yhteistyötä. 

Mitä Sella sitten kaipaisi suomalaiselle taidekentälle lisää vuonna 2017? 

– Rauhallisuutta, suuria tunteita ilman huutamista. Hyvää teatteria lapsille – sellaista, joka antaisi heille iloa, voimaa epäonnistumisen hetkellä, mahdollisuuden tutustua itseensä. 

Sillä sitä taide Seela Sellalle on. Matka itseen.


Kuvat: Krista Mäkinen & Johnny Korkman / Kansallisteatteri
 

Taide on virtuositeettia

Mitä ajastamme ja maastamme muistetaan? Ne, jotka ovat saaneet aikaan itseään suurempaa – useimmiten aikamme parhaat taiteilijat töineen. He, joita Taideyliopisto kouluttaa. Taide antaa luvan tuntea suuria tunteita. Virtuositeetti on ylivertaista taitoa, joka jää ajastamme historiaan.
 

LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa yhteensä 150 miljoonalla eurolla. Taideyliopiston tavoitteena on kerätä 5 miljoonaa euroa, joka voi vastinrahan avulla olla lähes 12,5 miljoonaa euroa. 

Tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.