Nyheter

Nyheter:
Tillbaka

Alge Julija Kavaliauskaite menee meren ytimeen



Taidegraafikko Alge Julija Kavaliauskaite tekee taidetta roskasta, hedelmäpakkauksista ja vessaharjoista.

Kymmenvuotiaana ymmärsin, että näen kolmiulotteisia asioita ympärilläni, mutta en saanut jäljiteltyä niitä paperille. En kestänyt sitä. Sanoin äidilleni, etten voi elää näin, ja pääsin hyvään taidekouluun. Kun ensimmäistä kertaa piirsin kolmiulotteisen kuution, se tuntui uskomattomalta, ihmeeltä.

Jatkoin opintoja taidekouluissa Vilnassa. Vuonna 2011 hain opiskelemaan Kuvataideakatemiaan Helsinkiin, koska opettajani Egle Vertelkaite sanoi sen olevan paras paikka opiskella taidegrafiikkaa. Se on totta. Tällaista vapautta ja kannustusta ei voi muualta saada.

Kolmiulotteisuus kiehtoo minua yhä, samoin kuin kuviot, koostumus, värit, muodot, niiden rajaton maailma. Esimerkiksi numeroita 1 ja 2 voi kuvata niin uskomattoman monella tavalla: teoreettisesti, kolmiulotteisesti, matemaattisesti, kielellisesti, musikaalisesti. Kun katson asioita tai esineitä tarpeeksi kauan, alan nähdä niiden sisimmän, kuviot tai tavan, jolla ne rakentuvat. Kun tuijotan merta, näen ja alan tuntea sen ytimen.

Olen tehnyt taidegrafiikkaa kymmenen vuotta ja lumoudun siitä jatkuvasti. Ensimmäisellä kerralla sain vain eteeni kuparilevyn sekä neulan ja ohjeeksi, että piirrä. Tuntui kuin minulle olisi annettu avain, jolla pystyin avaamaan uuden maailman.

Nyt teen taidetta roskasta, kaikesta mitä ympärilläni lojuu. Olen kopioinut töihini lusikoita, viivoittimia, lääkelevyjä, vessaharjoja, muovipusseja, hedelmäpakkauksia ja hiuksiani.

Inspiraationi ei todellakaan tule taiteesta tai taidekirjoista. Minulle taiteen tekeminen on odotusprosessi, en luonnostele tai tee suunnitelmia. Elän elämääni kuten kaikki muutkin, luen kirjoja, joskus juon itseni humalaan, rakastun ja eroan. Kun näen valmiin työn päässäni, toteutan sen.

Joskus ihmettelen, kun ihmiset sanovat pystyvänsä luomaan jotain. En voi luoda mitään, mutta voin ottaa jotain, joka on jo tehty, sekoittaa ja tehdä sen uudestaan eri tavalla, kuin keittäisin soppaa samoista aineksista. Keksintöjä ei ole olemassakaan. Kun joku teki ensimmäisen pyörän, hän vain ymmärsi jotain, joka oli jo olemassa.

Pöytä ilmiönä kiinnostaa minua, ja olen käsitellyt sitä paljon töissäni. Pöytä oli mukana jo teoksessa, jolla hain Kuvataideakatemiaan. Nyt valmistuvaan Project Room -tilan näyttelyn teemana on sama pöytä, mutta erilaisena, erimuotoisena ja kaksiulotteisen sijaan kolmiulotteisena. Pöytä on läsnä koko historiassamme, kaikissa kodeissa kaikissa kulttuureissa. Kaikki syövät ja nukkuvat.

Valmistelen näyttelyäni vielä, mutta en täysin tiedä, millainen siitä tulee. Tuntuu, että kiehun ja kuplin, saan uusia ajatuksia jatkuvasti. Saatan vielä tuhota jonkun työn, leikata palasiksi ja koota siitä uuden. Saatan tehdä mitä tahansa.

Elämäni olisi merkityksetöntä, jos en tekisi taidetta. Se on minun tehtäväni. Nuorena taiteilijana on vaikeaa pärjätä, ja usein taidegrafiikan tekeminen maksaa enemmän kuin valmiista töistä saa. Mutta uskon, että jos rakastan jotain tarpeeksi paljon, löydän keinot tehdä sitä.

Text Box:

Alge Julija Kavaliauskaite

  • 24-vuotias, asuu Nuutajärvellä.
  • Kotoisin Vilnasta, Liettuasta.
  • Asunut Suomessa viisi vuotta.
  • Opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa maisteriohjelmassa ja Nuutajärvellä Tavastian ammattiopistossa lasialaa.
  • Opiskellut taidetta myös opiskelija­vaihdossa Jerusalemissa, Israelissa.
  • Soittanut klassista pianoa ja harppua.
  • Teossarja Kuvan Kevät -näyttelystä deponoitiin Kiasmalle Paavo ja Päivi Lipposen säätiön tuella.
  • Yhteisnäyttely Antti Kytömäen ja Pauli Tapolan kanssa Kuvataideakatemian Project Roomissa 21.10–6.11.


Artikkeli on alunperin julkaistu Taideyliopiston Issue X -lehden numerossa 2/2016: Lumo. Teksti: Miia Vähähyyppä, kuvat: Väinö Teittinen
 


LAHJOITA

Tarvitsemme Suomessa taidetta nyt enemmän kuin koskaan. Taide saa meidät näkemään pidemmälle, tuoreesti ja terävästi. Oikein resursoitu koulutusosaaminen takaa Suomelle kulttuurin, sivistyksen ja talouden nousun. Taideyliopisto kerää ensimmäistä kertaa pääomaa yksityisinä lahjoituksina. Valtio tukee yliopistojen varainhankintaa jokaista lahjoitusta kohden jopa kolminkertaisesti.

Lahjoita ja tue korkeatasoista taidekoulutusta ja -osaamista.

Lahjoita nyt.